Koti alkaa olla jo aika hyvin mallillaan, siis sellaisissa asioissa mitä tulee niihin asioihin mitä itse osaan tehdä. Osaan mennä kauppaan ja valita sohvatyynyt ja jopa laittaa ne haluamaani kohtaan haluamallani tavalla Mutta kääk, olisi tässä vielä lamppuja ja kaihtimia viriteltävänä. No, onneksi äiti on ollut minua aktiivisempi parisuhdemarkkinoilla ja hänen miehensä tulee vihdoin ensi viikonloppuna kylään vasaran, poran ja kaikenmaailman pakkien kanssa. Sitten voi ehkä huokaista!:)

Kissatyttö on alkanut kotiutua jo oikein hyvin. Ruokakin maistuu jo ja tein varuilta madotuksenkin, onhan sitä nyt syksylläkin ulkoiltu. Reviirin laajennus on kovasti käynnissä, on vaikea ymmärtää että koko rappukäytävä ei ole hänen aluettaan. Hän tykkäisi nököttää oven ulkopuolella kuunnellen korvat höröllään ylhäältä, alhaalta ja sivulta tulevia ääniä. Aikamoinen naapurikyttääjä