Muutaman viikon kuluttua piipahdan pikaisesti Pietariin ja ajattelin, että onpas hyvä vähän tsekata etukäteen että mitä kaikkea kaupunki tarjoaakaan.

Pietari on maailman pohjoisin miljoonakaupunki ja sen kaunis keskusta kuuluu Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon. (kuulin työkaveriltani, että keskustaa aiotaan rakentaa uusiksi ja tämän vuoksi uhkana on poisto tuolta listalta... eikä!)

Nähtävyyksistä ekana tulee mieleen tietenkin kirkot. Tässä vähän Wikipediasta lainattua:

 

 

Pyhien Pietarin ja Paavalin kirkko sijaitsee Pietari-Paavalin linnoituksessa. Venäjän keisarien hautapaikkana toimivan kirkon suunnitteli Domenico Trezzini. Suipon tornin korkeus on 122 metriä.

Iisakinkirkon rakentaminen kesti neljäkymmentä vuotta 1818–1858, mistä suomen kieleen on jäänyt ikuisuushanketta tarkoittava ilmaisu: Rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa. Iisakinkirkko on maailman neljänneksi korkein kupolirakennus (101,5 metriä), Rooman Pietarinkirkon, Lontoon St Paulin katedraalin ja Firenzen Santa Maria del Fiore -tuomiokirkon jälkeen, ja sen joka puolelta kaupunkia näkyvään kultakupoliin on käytetty sata kiloa kultaa.

Verikirkko eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraali rakennettiin Aleksanteri III:n käskystä 1883–1907 Gribojedovin kanavan varrelle paikalle, jolla hänen isänsä ja edeltäjänsä Aleksanteri II murhattiin vuonna 1881.^[55] Uusbysanttilaista tyyliä edustavan, arkkitehti Alfred Parlandin suunnitteleman kirkon arkkitehtonisena esikuvana oli Moskovan kuuluisa Pyhän Vasilin katedraali. ^[56]

Itseä kiinnostaa erityisesti tuo "kirkko veren päällä",sillä se on kuulemma upea näky.

Olen myös tämän syksyn aikana saanut tutustua erääseen Pietarin harrastajaan, joka suositteli jokiristeilyä, varmaan tosi idyllistä!!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koko viime kesän haaveilin reissusta, joka sitten jäi toteuttamatta muuttokiireiden (ja -budjetin) vuoksi. Mutta nyt syksyllä saankin reissata vähän enemmänkin. Joulukuussa menen Lontooseen ihailemaan ison meiningin joulukatuja ja käyn myös Oxfordissa, josta mulla on tosi romanttinen käsitys; kauniita mäkisiä teitä, ikivanhoja yliopistorakennuksia ja ihania puistoja rantoineen. Tämän ihanuuden lisäksi työpaikkamme tarjoaa meille marraskuussa virkistysmatkan Pietariin, siis lisää historian siipien havinaa. Nyt kelpaa kun saa vihdoinkin lääkettä kuumeeseen!

Koti alkaa olla jo aika hyvin mallillaan, siis sellaisissa asioissa mitä tulee niihin asioihin mitä itse osaan tehdä. Osaan mennä kauppaan ja valita sohvatyynyt ja jopa laittaa ne haluamaani kohtaan haluamallani tavalla Mutta kääk, olisi tässä vielä lamppuja ja kaihtimia viriteltävänä. No, onneksi äiti on ollut minua aktiivisempi parisuhdemarkkinoilla ja hänen miehensä tulee vihdoin ensi viikonloppuna kylään vasaran, poran ja kaikenmaailman pakkien kanssa. Sitten voi ehkä huokaista!:)

 

Kissatyttö on alkanut kotiutua jo oikein hyvin. Ruokakin maistuu jo ja tein varuilta madotuksenkin, onhan sitä nyt syksylläkin ulkoiltu. Reviirin laajennus on kovasti käynnissä, on vaikea ymmärtää että koko rappukäytävä ei ole hänen aluettaan. Hän tykkäisi nököttää oven ulkopuolella kuunnellen korvat höröllään ylhäältä, alhaalta ja sivulta tulevia ääniä. Aikamoinen naapurikyttääjä

Uskollinen blogin seuraaja ky on nyt pariin otteeseen kovistellut minua kirjoittamaan muuttokuulumisia, enkä enää ilkeä olla kirjoittamatta ;)

Muutto oli siis tasan kaksi viikkoa sitten. Koska päivä oli tiistai, oli talkooväkeä vaikea saada. Pari kaveria sitten onneksi ehti tulla apuun. Ja täytyy sanoa, että kylläpä muutto sujuu hyvin kun muutajana on kaksi nuorisotyönohjaajaa ja yksi ripareilla kesäteologina ollut. Sehän oli kuin leirikamoja roudaisi, laatikot autoon ja autosta ulos, homma meni tosi sutjakkaasti!

Koti alkaa näyttää hiljalleen kodilta, vaikka huonekaluja on todella niukanlaisesti. Mulla on tällä hetkellä ainoastaan sänky,sohva (joka tuli eilen!) ja kirjahylly. Muuton yhteydessä tein sellaisen karsinnan kaikesta ylimääräisestä roinasta, että paljoa tavaraa en edes tahdo. Pieni asunto kun on helposti sitten täynnä tavaraa. Tv-taso ja ruokapöytä on vielä hankinnassa ja siihenpä se sisustaminen saa sitten vähäksi aikaa jäädäkin. Ai niin, ja kissalle tulee uusi oma raapimispuu. Asunto on neliöistään huolimatta aika pieni ja sohvan tulo vei kummasti tilan tuntua pois. Aion sijoitella sitä jatkossa hieman toisin, mutta tällä hetkellä tv:n ja kirjahyllyn sijainneista johtuen se on keskellä huonetta jakamassa tilaa olkkarinurkkauksen ja keittiön välillä. Hyllyni koostuu perusosista, jotka voi sijoitella päällekäin tai vierekkäin. Nyt ne ovat vierekkäin, sillä pidän niiden päällä sellaisia esineitä joiden esilläolosta en suostu luopumaan. Jos keksin näille esineille uuden paikan, voi hyllyn osat koota päällekkäin ja näin sohva tulisi mahtumaan seinän viereen -) saan lisää tyhjää tilaa.

Kissasta muutama sananen. Se on raukka ollut välillä vähän orpona. Ensimmäinen viikko meni siihen, että se vaan kierteli nurkkia eikä oikein osannut asettua. Nyt toinen viikko meni jo paremmin ja muutamana päivänä se on jopa pyytänyt ulos, se on jo merkki siitä että oma koti on tullut tutuksi. Silloin yleensä voi alkaa laajentaa reviiriä. Mutta syömishäiriö sillä on nyt päällä, muutamaan päivään ei ole ruoka maistunut. Enpä tiedä onko se reagointia siihen, kun se on ollut nyt paljon yksin uudessa paikassa.

Olen kaikinpuolin onnellinen siitä, että muutin Vantaalle. Vuorokaudessa on kaksi lisätuntia työmatkan lyhennyttyä ja ympärillä ihanasti luontoa. Mieli voi paremmin kun pääsi pois kiireen keskeltä 

Onpas mennyt tää kuukausi nopsaan, en ole saanut aikaiseksi kirjoitella. Mutta nyt tuli semmoinen hetki, että ehdin palata hetkeksi lähiruoka-asiaan.

Olen edelleen hyvin hullaantunut Maatilatorista ja kokeillut uusia ruokia sitten viime kerran. En ole kyllä ollut kovin ehdoton niinkuin alunperin uhosin, hätäostoksia tulee tehtyä lähi Siwasta ja oisi hullua olla syömättä töissä. Mutta muutaman kerran olen käynyt aina useammaksi päiväksi Maatilatorilta ruokaa hakemassa ja arvioisin että noin 2/3 kuun ruokaostoksista on tullut tehtyä siellä. Mulla on ollut jo kauemmin näin sinkun yhden hengen taloudessa se tapa, että kun syön töissä, niin kotiin ostan lähinnä aamupala- ja iltapalatarpeita ja on nytkin ollut helppo ostaa sitten kerralla vajaan viikon tarpeet kotiin.

Multa kyseltiin hinnoista ja tottahan se on, että siellä Maatilatorilla ON kalliimpaa kuin marketissa. Lähiruoka siis maksaa enemmän!! Mutta sekin riippuu hieman siitä mitä ostaa. Jogurtit (joita tykkään syödä aamu-väli- ja iltapaloina) on aika samoissa hinnoissa kuin kaupassa. Ja maku on sata kertaa parempi; lakkajogurtti maistuu oikeesti lakalle, njams! Mysli taas on jopa edullisempaa kuin normikaupassa, sitä oon annostellu itse paperipussiin sen verran kun haluan ostaa ja irtotavara on kyllä halvempaa kuin kaupan paketit. Leipä sitten on sairaan kallista, yksi peruskokoinen limppu noin 6 €. Mehukin on hinnakasta, litra viinimarjamehua myöskin noin kuusi euroa. Mutta on se riittänyt nyt pari viikkoa kun en tee siitä hirmu vahvaa ja maku voittaa kaupan mehun maun mennen tullen. Järkevintä ois tietysti poimia marjat ja tehdä mehut itse, mutta olen kyllä tosi uusavuton enkä jaksa lähteä sukulaisten puskiin kykkimään... Salaattitarpeet ovat myös hinnakkaita ja oonkin säästänyt siinä mättämällä töissä salaattilautasen kukkuroilleen

Tämä uteliaisuus on vienyt minut kyllä tosiaan hyvän ruuan äärelle ja mielikin on hyvä kun tietää tukeneensa lähialueieden "maajusseja". Tulen olemaan Maatilatorin asiakas varmana jatkossakin.